Volpino italiano
Volpino italiano ”italialainen pikkukettu” on hyvin vanha rotu. Jo 1500-luvulla maalatuissa italialaisissa tauluissa oli kuvia valkoisista pienistä pystykorvista eli volpinoista. Samoihin aikoihin eläneellä renessanssitaiteen yleisnerolla Michelangelollakin oli volpino italiano, ja rotua kutsuttiinkin Il cane di Michelangelo (suom. Michelangelon koira).
Rotua ihannoitiin sekä palatseissa että maataloissa, joissa arvostettiin erityisesti hyviä vahtiominaisuuksia. Valppautensa ja erinomaisen kuulonsa ansiosta volpinot työskentelivät myös hälyttävinä vahteina isoille laumanvartijakoirille, jotka kokonsa ja voimiensa avulla ajoivat tunkeilijat lopulta pois.
Vittore Carpaccio: ”Visione di Sant’Agostino” Volpino italiano vasemmalla alhaalla. Lähde: https://it.wikipedia.org/wiki/Sant%27Agostino_nello_studio_(Carpaccio)
C.I.B Paride Dell’Antica Etruria Tallinnan KR-näyttelyssä kanssani paras uros-kehässä ollen PU1
Volpino italiano on pieni, valkoinen tai punainen pystykorva, jolla on pitkä, tuuhea turkki. Rotumääritelmä sanoo ihanteellisen säkäkorkeuden olevan 25-30cm, mutta todellisuudessa yhä useampi on yli 30cm, olen kuullut jopa yli 40cm korkeista uroksista. Paino riippuu korkeudesta ja lihaksiston ja luuston vahvuudesta, mutta noin 4-6kg on aika normaali. Siis juuri sopivan kokoisia koiria matkusteluun ja autottomaankin elämään.
Valkoinen väri on se volpinon perusväri. Punaisia on tällä hetkellä Suomessa vain kaksi (uroksia molemmat), eikä muuallakaan maailmassa punaisia montaa ole, muutamasta sadasta ehkä puhutaan. Valkoisia taas on rekisteröity Suomessa tähän mennessä vajaat 700 koiraa.
Turkki ei ole vaikeahoitoinen. Itse harjaan koiran vain näyttelyissä ja kun on turkinlähtö. Monet kauhistelevat, että valkoinen ei pysyisi valkoisena, mutta kyllä vaan pysyy. Turkki hylkii erinomaisesti likaa ja kosteutta. Vaikka ulkoilisi kaatosateessa monta tuntia, on hyväturkkinen koira lähes kuiva parin ravistelun jälkeen. Kuran takia en koiraa pese, ainoastaan näyttelyitä ennen, ja jos se on keksinyt uuden harrastuksen, joka koostuu erilaisten eläinten ulosteissa kieriskelystä – ei onneksi kuulu minun koirieni lempparipuuhiin!
Lelut vievät suuren osa volpinon sydämestä
Luonteeltaan volpparit ovat varsinaisia ilopillereitä. Ne ovat sosiaalisia ja rakastavat puuhata omistajiensa kanssa. Kun volpinon hankkii, ei tarvi tehdä enää mitään yksin. Siitä saa ihanan lämpimän unikaverin, sylinlämmittäjän, apukokin, tiskien esipesijän, kunnonkohottajan, mutta myös mitä parhainta seuraa vessassa käyntien ajaksi. Mitään robottia on turha kuitenkin odottaa, volppari omaa myös tervettä itsepäisyyttä eikä tee asioita, jos sitä ei huvita.
Historiansa ansiosta volpino on erinomainen vahti, eikä mitkään epämääräisyydet jää siltä huomaamatta. Haukkuminen ei kuitenkaan ole jatkuvaa, vaan koira yleensä lopettaa mölyämisen nopeasti. Jos pentua ei sosiaalisteta erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa kunnolla, sen kyllä huomaa tulevaisuudessa. Epävarman haukkujan saa koirasta todella helposti.
Volpino italiano sopii melkeimpä mihin harrastukseen tahansa, jos vaan kokonsa puolesta siihen kykenee. Suurin osa menee kuitenkin täysin kotikoiraksi. Näyttelyt ovat se suosituin harrastus, tosin ehkä myös se kallein, jos näyttelykärpänen todella puraisee. Nykyään volpinoita rupeaa jo olemaan ihan mukavasti pienemmissäkin ryhmänäyttelyissä, viisi rodunedustajaa ei ole enää mikään harvinaisuus.
Agility eli koirien esterata on se toiseksi suosituin laji. Kilpailevia koirakoita on Suomessa kolme, mutta eiköhän niitäkin saada enemmän, kun hienoja tuloksia tulee kokoajan lisää. Kiva vauhdikas laji, jossa omistajankin kunto kasvaa.
Vila harrastaa mökkiagilityä
Tottelevaisuus- eli TOKO-kentillä ei volpinoita juurikaan näe. Suomessa on kolme koiraa, jotka ovat virallisessa kokeessa käyneet. Näistä yksi on Vila, jonka kanssa olen käynyt kokeilemassa onneamme kolmesti. Toko on hyödyllinen laji myös arkielämässä. Siinä treenataan mm. vapaana seuraamista, paikallaoloa ja noutamista. Jokaisen koiranomistajan kannataisi hioa edes alokasluokan liikkeet jonkimoiselle tasolle.
Muita lajeja, joita volpparin kanssa kannattaa kokeilla ovat tokoa vauhdikkaampi rally-toko, koiratanssi sekä erilaiset nenänkäyttölajit kuten nosework ja jäljestys. Volpino rakastaa uusien temppujen oppimista!
Volpinolle voi opettaa kaikenlaisia temppuja eikä kaikkien tarvi olla aina niin hyödyllisiä 😀
Volpinojen terveydentila on yleisesti ottaen melko hyvä. Tunnettuja perinnöllisiä sairauksia on tällä hetkellä kaksi: primaarinen linssiluksaatio (PLL) ja von Willebrandin tauti, tyyppi 1 (vWD1). Kumpaankin on olemassa geenitesti, jonka avulla sairauden puhkeamisen voi karsia pois. Suomen Volpino Italiano yhdistys suosittaa tutkituttamaan koirien silmät ja polvet, ja niistäkin on tullut pääosin hyviä tuloksia. Volpinot ovat pitkäikäisiä, vain harva ei elä kymmenvuotiaaksi. Vanhin mitä tiedän, on italialainen Tommy, joka eli 18-vuotiaaksi. 12-vuotiaatkin ovat usein vielä oikein vetreitä ja iloisia koiria.
Aktiivisia kasvattajia on Suomessa alle kymmenen. Pentuja syntyy yleensä vuodessa noin 20-30. Suomessa rotujärjestönä toimii Suomen Seurakoirayhdistys SSKY ja rotuyhdistyksenä Suomen Volpino Italiano ry, SVI. Rodun kattojärjestönä maailmalla on A.T.A.V.I (Associazione Tecnica Amatori Volpino Italiano), joka suojelee ja kehittää rotua ja rodun kasvattamista. U.M.A.V.I eli Unione Mondiale Associazioni Volpino Italiano taas on maailman volpino yhdistysten unioni, johon myös SVI kuuluu.
Tervetuloa mukaan ihanan sydämenvalloittaja rodun pariin!
Riennon kennel 